Iso hauki pilkillä projekti..

Kaverin kanssa ollut monena talvena puhetta siitä kuinka suuren hauen vois saada pilkillä.. Minä olen saanut muutama vuosi sitten kahdeksan kiloisen ja kaverilla ollut kunnon mörssäreitä kiinni.. siimoja poikki ja koukkuja suorana ja kaaheta juttuja isoista haukiloista. Koska tänä talvena järjestyi sopivasti aikaa ja vihdoinkin tuli jäätäkin sen verran että pääsee pilkille. Käydään muutama reissu hauki pilkillä ja tavoite saada 10kg hauki. Tavoite pitää olla korkeella tässä jutussa.. Ja niissä vesissä on yli kympin haukia

Tästä se alkaa 6 tuuman kaira ja kuusamon lappi loiste peliin..

Siinä ei kauan mennyt kun ensimmäinen hauki tykästyi rautupilkistä, sopiva harjoittelu kala ja syömä kala.

Tässä minun tämän päivän suurin 64 cm. tälle  hauelle maistui särki täky. Ongen kyllä pitäs kestää 40-50 sentii pitemmät hauet..

Tässä kaveri vääntää päivän suurinta n.4 kiloista ja siinä kävi perinteisesti. Tavallisella pilkki ongella on iso hauki vaikea väsyteltävä. Siima menee helposti kammen taakse lenkille tai muuten sotkeutuu ja iso hauki tekee syöksyn ja ei tunne armoa ja kohta lepattaa siiman pää tuulessa.. Muutaman päivän päästä uusi reissuu..  

31.12.2014 Toinen reissu, toinen järvi, aurinko nousemassa, uuden vuoden aatto. Kaveri pilkitteli tasapainolla nolla reissun, minulla 4 haukea..2 särkitäkyyn ja 2 lappi loisteella.

Tänään hauki oli rönkelilla syönnillä, aamu päivällä kelpasi vain särkitäky ja ilta päivällä pilkki, tässä 74 senttinen hauki lähdössä syötäväksi.

Iltapäivällä kaverin ollessa  jo mamman luona päivä kahvilla, 2 haukea peräkkäisistä reijistä 2,7 ja 3,6 kiloiset.
Onhan nämä jo mukavia pilkkikaloja.. Mutta vielä muutama reissu..
Niin ja alkaahan se uusivuosi ja vuosi bongaus mittari on nollataan ensi yönä

Merikarvian lohi reissu

On lusikkaa vaappua putkiperhoa ja salainen rasia repun sisätaskussa. Taustalla merikarvianjoki. Muutaman päivän kala reissu alkamassa. Ykkös kala lohi. Sääkin oli hyvä sadetta sadetta sadetta ja pakkaspäivä. Toisin paikoin vesi nousi niin paljon ettei rantaan päässyt. Mutta saalistakin tuli, pienimmästä suurimpaan.

Änkin niskalta löytyi simpukka paikka vaapulla 2 ja putkiperholla 1 simpukka.. Mitä ihmettä simpukka näkee rapalan vaapussa tai minun tekemässä putkiperhossa.. Pikkanen taimenen pentu ja kirjolohi. Kirjolohesta syömä kala ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotia palata.

Laavulla maistui makkara ja kahvi ja juttuja muitten kalastajien kanssa. Lohi kanta romahtanut muutamassa vuodessa tosi paljon. Tänä syksynä saatu vain1 lohi.. missä lohet.. mutta taimen kanta vastaavasti lisääntynyt, mutta ei se minun lohi reissua auta. Vesi nousi tosi paljon, eräässäkin paikassa iltasella tennarit olis riittänyt mutta aamulla tarvittiin kahluuhousuja.. Tämä reissu oli vähän laimea mutta antoi lisää virtaa suunnitella seuraavaa reissua..

Törö turvallaan turpa töröllään

Kesäloma reissulla jäi törö ja turpa onkimatta. Nyt syksymmällä tuli tilaisuus tehdä uus reissu etelä-suomen kalavesille. Vieläköhän törö olisi syönnillään näin syksyllä.. Tässä olen keravanjoella ånäsin sillalla. Taiteellinen ympäristö ei tarvii betonin harmaata katsoa.

En ole aikaisemmin töröä onkinut, sen verran tiedän että pohjan tuntumasta. Pienen harjoittelun jälkeen rupesi onnistumaa ja ensimmäinen törö on tosi asia. Ja hetken perästä toinen, vähän isompi 11,8 sm. Helppoa kuin heinän teko sanoi Seppo törö ongella. Niin on uusi elämänpinna ja törö ennätys hanskassa..

Entäs turpa. Turpaa ongin tästä ja parista muustakin kohtaa. Turvan suhteen jouduin nostamaan kädet pystyyn ja myöntämään ette "turpiin tuli" Mutta kaikkea muuta mukavaa särkiä salakoita kiiskejä ja yksi törökin vielä tuli ja yks oikeen kunnon ylläri vähä aikaa piti kahtoo mikä tämä on. Ei kala eikä lintu vaan..

Rapu.. mato-ongella keskellä kirkasta päivää keravanjoeta.. Koti järvessä on hyvä rapu kanta, pitäsköhän lähtee rapu ongelle. Pohja onkeen särki pala syötiksi. pääsisköhän rapu keitolle.. Vielä piti illan suussa tehdä pisto lohjalle. Viime kesänä viisipiikistä tuli huti

Mut tällä reissulla onnisti. Kuusi piikkiä tällä minun saamalla viisipiikillä. Hieno kaunis kala. Ja hieno oli päiväkin oikeen super päivä, kaksi uutta elämän pinnaa ja roppa kaupalla kokemusta tulevia reissuja ajatellen.

Mutu ennätystä onkimassa

Koska syksy on kala bongauksessa hiljasempaa aikaa, on hyvää aikaa onkia ihan muuten vaan. Onhan onkiminen sen verran mukavaa.

Tässä olen näätälammen rannalla kokeilemassa saisko uuden mutu ennätyksen ongittua. Näätälammessa on vain mutuja ja  joista osa kasvavaa isoiksi.

Mutua rupee nousemaan ihan mukavasti, ongin tapsilla jossa on 3 koukkua niin mutujakin tulee jopa 3 kerralla ja 12 numeron koukku pitää pienimmät mudut poissa. 

Kahden tunnin onkimisen jälkeen on mutuja ämpärissä ihan mukavasi, mutta kaikki ovat noin 8-10 senttisiä.

Tässä suurin 10,7 senttiä, se on vain 5 milliä alle aikaisemman ennätyseni ja suomen ennätyksestä 16mm. Tämä on tällästä milli peliä. Joopa joo.. ja ensi kesänä ne kasvaa lisää pituutta, josko sitten ennätys mutu nousisi.
Mitähän nuille muduille tekisi.. pää poikki ja suolet pois ja pannulle tirisemään..

Friteerattuja muikkujako.. ei vaan mutuja miltähän nuo maistuisi. Kyllä muikku on muikku ja mutu maistuu ei oikeen miltään, vähän vetinen pehmeä lihainen.

Muikku pilkillä

Eletään heinäkuun loppu puolta ja on aika lähteä muikku pilkille uuraiselle. Viime kesänä sain yhden muikun, josko tänä kesänä enemmän..

Ensimmäinen reissu meni harjoitellessa, 5 kuoretta ja 5 ahventa. Viikkoa myöhemmin toinen reissu meni jo paremmin.

Aurinko paistaa ja kuikka huuteloo, mikäpä se pilkitellä t-paita kelissä heti aamusta alkaen. Saalistakin tulee paremmin. Ensin tuli ahvenet ja  kuere ja sitten oikea herkku pala.. muikku

Valio on hyvä pilkki, myös muikulle. Niin tuli 30 fongoa täyteen tälle vuodelle, sama kuin viime vuonna ja vielä on 5 kuukautta vuotta jäljellä.. Viikkoa myöhemmin tein kolmannen reissun, josko muikkuja saisi enemmän, vaikkapa paistinpannullisen. Mutta kuinkas siinä kävi..

Vain 3 kuoretta. Oliko keli sitten liian hieno, uimahousu keliä aamusta alkaen. Samaan aikaan oli kaksikin porukkaa muikkuverkoilla ja tultiin siihen tulokseen että uuraisen muikku kanta on paljon taantunut. Bongauksen kannalta huippu juttu, koska tuli hankala muikku pinna. Mutta syömä muikut jouduin ostamaan torilta.

Missä onkiminen alkoi..

Suvasveden rannalla lapsuus kodin maisemissa. Sitä kun on syntynyt ja kasvanut järven rannalla on onkiminen ja kalastus ollut niitä perus juttuja. Ja jatkuu niin kauan kuin käsi ja jalka nousee. Siihen aikaan tehtiin onget itse pihlajasta.

Jotta  tämä hieno harrastus siirtyisi lapsillekin täytyy niitä aluksi vähän opettaa. Juu, ja mummolan laiturilla on hyvä aloittaa onkiminen, varsinkin kun kaloja tulee ihan mukavasti. Nyt Kristina onkii toista kertaa  ja hyvinhän se sujuu kun vähän auttaa.

Kristinan onkimisessa on otetta heti alusta pitäen.. mitä sieltä tulee iso kala vai maapallo tärppi. Ihan perus kaloja ahventa särkeä ja sorvaa

Kristinasta onkiminen on niin kivaa että laulattaa..

Helsingin allut ja hopsut

Helsingin onkireissu suunniteltiin alun perin 2 päiväiseksi, mutta se lyheni vajaaksi päiväksi ja miehetkin väheni puoleen. Paikat ei suurempia esittelyjä kaipaa viikit niemenmäet ja rutikat..

Kymmenpiikki niemenmäestä oli muutaman sekunnin juttu. Tämä 10-piikki on minulle uusi pienuus ennätys, pituus vain 27mm. Aikaisempina vuosina hopearuutana on tullut aika nopeasti. Mutta tänä vuonna ongin pitkään ja hartaasti.. vain särkiä, missä on niemenmäen hopsut? Viikissä vähän sama juttu.

Allikkosalakat hoitu muutamassa sekunnissa. Mutta hopearuutana olikin hankalampi juttu. Ei auttanet muu kuin heittää wekeä lampeen ja mutterionki perään ja odottamaan.

Odotus palkittiin hopearuutanalla ja heti perään toinen vähän suurempi. Hopearuutanasta uusi ennätys 18 senttiä. Hopearuutanassa tuhraantui niin paljon aikaa että törö ja turpa jäi toiseen kertaan. Paluumatkalla poikkesin rutikassa.

Pikkasta piikkimonnia rupesi pienen odottelun jälkeen tulemaan. Ajattelin onkia vähän enemmän kaloja, josko siellä olisi isompaa. 8.s piikkimonni oli vähän suurempi 15 senttiä, minulle uus ennätys piikkimonnistakin. Onget reppuun ja koti matkalle..

Karppi suutari ankerias

Valkeakosken onki kierros. Poika asuu nyt  valkeakoskella, onhan sinne tehtävä visiitti, onhan lähistöllä hyviä kalapaikkoja, lempäälänkosket vanajan ankeriaat ja suutari ja karppi järviä.

Tästä alkaa kesäloma.. Mukava onkia t-paita kelissä. Nykii nykii, kohta koho sukeltaa, mitä sieltä nappaa?

Pikkanen suutari, ihan hyvä pinna kala, mutta tämä ei riitä minulle, jatkan onkimista.

Suutarit on ihan hyvällä syönnillä, illan aikana saan 11 suutaria, suurin 48 cm, minun uusi ennätys. tälläisiä on mukava vääntää 5metrin mato-ongella. Mutta tässä järvessä on potentiaalia enemmänkin. Onkiminen jatkuu ja siinä yhdeksän maissa tulee kala jota tässä onkimassa olinkin.

Karppi. Tämä karppi on pienin mitä olen vuosien varrella saanut. Mutta mukava pinna kala. Suutarit ja karppi jatkavat kasvuaan. Kerrassaan hieno alku lomalle..
Entäs ankerias ja sulkava. Ankerias on minulle vähän oudompi kala, 4 iltaa menee harjoitellessa ja mutta viidentenä iltana pamahtaa.

Missä lie vanajaveden salakat olleen kun kun kahden tunnin onkimisella sain vain särkiä ja sorvia. Onhan nekin ihan hyviä syötti kaloja. Ilta alkaa kuten aikaisemmatkin illat että ensiksi tulee pikku kuhaa.

Tälle kuhalle maistui sorva pala. Vähän myöhemmin toisen ongen räikkä pärähtää ihan kunnolla mutta varmaankin ankerias pikku vedon jälkeen hylkää syötin. Uutta särki palaa koukkuun ja odottamaan. Vähän myöhemmin räikkä pärisee tulisesti ja onnistuneen vastaiskun ja kelauksen jälkeen elämäni ensimmäinen ankerias on tosi asia.

Koska yö on vasta alullaan jatkan onkimista ja uusi särki pala koukkuun. Hetken päästä taas uusi tärppi samaan onkeen, kalaa väsytellessä huomaa että on pienempi ankerias tulossa,

Ensimmäinen ankerias oli 75 senttiä ja toinen 65 senttiä. nämä ankeriaat lähtee syötäväksi. Tuleeko ankerias soppaa vai savu ankeriasta, näkee sitten kotona.. Hieno ilta, mahtava vanajavesi..
Sulkava on ihme kala. Ongin sitä muutamasta paikasta saamatta sitä.

Tästäkin paikasta "paikalliset" onkivat sulkavaa ihan syömä kalaksi, kuulemma hyvän makuinen kala. Mutta ei minun kohdalle osu sulkava tärppiä. Salakkaa ahventa särkeä pasuria ja lahnaa tuleee, missä lie sulkava. Jospa se joskus sulkavan salat selviäisi..

Simppua kivistä ei kirjavaa

Kirjoeväsimppua ei ole näissä pohjoisen keski-suomen  järvissä, joten sellaisen simpun saadakseen täytyy matkustaa viereisen läänin puolelle.

Tässä on sellainen niemen nokka jossa on etelä ja pohjois rantaa kilometri tolkulla. Ja kaiken lisäksi tässä järvessä pitäisi olla kirjoeväsimppua. Enemminkin on valinnan vaikeus mistä aloittaisi. Ensimmäisessä kalassa ei nokka kauan tuhissut.

Kivennuoliainen ja mikä vonkale, minun ensimmäinen yli kympin nuoliainen. Pituus 10,5 senttiä.. minulle recortti kala.. Mitähän seuraavaksi..

Kivisimppua ja kivisimppua ja niitäkin vain muutama. Kivisimpun vuosi pinna tuli pääsiäisenä uuraiselta. Jospa se sitten kesemmällä löytyisi kirjava simppukin.. Paluu matkalla tein koukkauksen pienelle lammelle, on niin pieni ettei kartassa ole sille nimeä.

Mutta kaloja tässä lätäkössä on, ja arvatkaapa mitä?

Aivan oikein ruutanoita kooltaan pieniä ja vielä pienempiä. Ruutana nosti vuosi fongot 22. Nyt on keski-suomen helpot kalat aika hyvin puikkarilla. On täällä vielä muutama "helppo" pyytämättä, muikku, sulkava 10-piikki, kirjoeväsimppu ja tietenkin härkäsimppua. Kesälomaa odotellessa kalastetaan syömä kaloja..