Perhe ja työelämä on niin täyteläistä että bongailu reissut ovat jääneet vähemmälle. Täytyy kotoa käsin pikku reissuja tehdä. Ensimmäisen muikku reissun illaksi luvatiin auringon paistetta, mutta näin siinä kävi, homma meni sateen pitelyksi.
Toisella reissulla paistoi aurinko ja muikkujakin näkyi uuraisen honkaniemen syvänteessä. Kiertelin syvänteen ristiin rastiin, pilkkinä pitkään ja hartaasti. Mutta vain muutama nykäisy. On se ihme juttu vaikka muikkua näkyy hyvin, niin ei muikku saa sen vertaa suuta auki, että ottas pilkin alla olevaan mormuskaa tai pilkin yläpuolella litkassa olevaan kullan väriseen koukkuun. Mutta kalamieshän on hyvä keksimään selityksiä. Tänä vuonna muikku on pientä, verkko miehet ovat saaneet 12 mm verkolla muikkua hyvin ja isommat muikut olisi menneet toiseen syvänteeseen. Muikkuverkko miehet ovat saaneet tänä kesänä pari härkäsimppua verkolla. Taidanpa mennä seuraavaksi härkäsimppu pilkille, ei se ainakaan huonompaa voi olla kuin muikun pilkintä..
Siihen matkan varrelle jää kuikkalampi. Olen puska radiosta kuullunna että siinä olisi myös ruutanoita.
Niin oli, kun passasin onki syvyyttä niin koho sukelsi ja nostin ruutanan rannalle. Ruutana oli ihan toista maata kuin muikku, tärppi tulee ennen kuin onkee saanut kunnolla veteen.
