Kun katselee kirjoeväsimpun esiintymin paikkoja, niissä mainitaan virmasvesi. Olen parina aikaisempana vuonna käynyt sitä etsimässä mm. lintuniemen rannoilta. Lintuniemi on pitkä ja kapea tässä kohtaa vain pari metriä leveä, molemmilta rannoilta on löytynyt kivisimppua ja kivennuoliaita. Nytkin oli rantakivikossa muutama simppu ja nuoliainen. Kiviä kun nostelee varovasti saa kalat näkyviin ja lirkkiä suun eteen, mutta ei siitä mitään tullut, tuulen takia vesi velloo eestaa ja kalat ottaa ritolat. Kävin järven toisella rannalla missä ei tuullut kolme paikkaa katsomassa mutta niissä oli ruohikko rantaa ja niillähän ei simput viihdy. Kokemustahan tästä tuli mukavasti, eihän kalastuksessa kaikki voi onnistua.
Viikkoa aikaisemmin kävin harjoitus lirkillä omassa lähirannassa, keiteleen suolahden satamassa, jonne on matkaa 200 metriä, siinäkin on simppua ja nuoliasta. Tällä kertaa kaksi ensimmäitä kivisimppua putosi takaisin, ja vasta kolmannen sain kuvattavaksi, kivennuoliaisia ei tällä kertaa näkynyt.
Koska kivenuoliainen jäi virmasvedestä saamatta, täyty tehdä uusi reissu. Summasesta tiedän paikan jossa niitä on metrin välein. Nuljake sopii näitten niemeksi oikeen hyvin, aina kun laittoi syötin kalan eteen häippäs toiseen paikkaan, en ole aikaisemmin näin varovaisia nuljuja nähnyt. Tais olla kahdeksan kala joka pitkän odottelun ja maanittelun jälkeen tärppäsi.
Vuosipinna mutu ja näätälampi äänekosken ja saarijärven rajamailla. Lammessa on vain mutuja ja sellasen saaminen ei tuota suurempia vaikeuksia. Onki veteen ja mudut suorastaan kilpailevat kuka ehtii ensiksi tärpätä. Ainut jännittävä juttu on kuinka suuren saa. Tällä kertaa suurin oli 10,8 senttiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti