Turpaa onkina keravanjoen havukosken maisemissa. Ensimmäisellä yrittämällä tuli särkiä ja salakoita, mutta paikka vaikutti sellaiselta missä vois turpaakin olla. Kävin ostamassa onkitukusta turpa mäskiä ja rupesin leipomaan mäskipalleroita ja heitelin mäskipedin sopivaan kohtaan. Mäskillä oli positiinen vaikutus, särkiä tuli ja salakat hyppi välillä ilmassa, varmaankin joku petokala ajeli niitä takaa tai iso turpa. Sitten onkea vedettiin rajusti sivuun mutta voi harmi kala pääsi irti. Vaihdoin onkeen isomman koukun ja seuraava kala pysyikin kiinni, ei mikään iso kala mutta turpa kuitenkin. ai ai että tekee gutaa saada turpaa ensimmäistä kertaa.
Viikinpuistolammikolla onki veteen ja heti rupee koho hypyttämään ja sukeltaa. Samantien vetisen hopearuutanan laiturille. Tämä taisi olla nopein bongaus mitä on minulle tullut.
Piikkimonnia oli tarkoitus onkia eräästä toisesta järvestä mutta yksitystiellä ollut puomi teetätti u-käännöksen ja joutui menemään varapaikkaan. Rutikka on ollut varma paikka onkia piikkimonni. Nytkin ongin ensimmäisestä paikasta muutaman piikkimonnin. Yksi kaloista oli vaaleampi kuin muut, puuttuisikohan siitä musta väri, vai mikä kummajainen lienee..
Verkkomiehet puhuvat hirveistä muikku saaliista, joutuuko tässä lähtemään muikku pilkille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti