Turpakin tuli

Turpaa onkina keravanjoen havukosken maisemissa. Ensimmäisellä yrittämällä tuli särkiä ja salakoita, mutta paikka vaikutti sellaiselta missä vois turpaakin olla. Kävin ostamassa onkitukusta turpa mäskiä ja rupesin leipomaan mäskipalleroita ja heitelin mäskipedin sopivaan kohtaan. Mäskillä oli positiinen vaikutus, särkiä tuli ja salakat hyppi välillä ilmassa, varmaankin joku petokala ajeli niitä takaa tai iso turpa. Sitten onkea vedettiin rajusti sivuun mutta voi harmi kala pääsi irti. Vaihdoin onkeen isomman koukun ja seuraava kala pysyikin kiinni, ei mikään iso kala mutta turpa kuitenkin. ai ai että tekee gutaa saada turpaa ensimmäistä kertaa.

Viikinpuistolammikolla onki veteen ja heti rupee koho hypyttämään ja sukeltaa. Samantien vetisen hopearuutanan laiturille. Tämä taisi olla nopein bongaus mitä on minulle tullut.

Piikkimonnia oli tarkoitus onkia eräästä toisesta järvestä mutta yksitystiellä ollut puomi teetätti u-käännöksen ja joutui menemään varapaikkaan. Rutikka on ollut varma paikka onkia piikkimonni. Nytkin ongin ensimmäisestä paikasta muutaman piikkimonnin. Yksi kaloista oli vaaleampi kuin muut, puuttuisikohan siitä musta väri, vai mikä kummajainen lienee..
Verkkomiehet puhuvat hirveistä muikku saaliista, joutuuko tässä lähtemään muikku pilkille..

Helsingin allut ja hopsut

Helsingin onkireissu suunniteltiin alun perin 2 päiväiseksi, mutta se lyheni vajaaksi päiväksi ja miehetkin väheni puoleen. Paikat ei suurempia esittelyjä kaipaa viikit niemenmäet ja rutikat..

Kymmenpiikki niemenmäestä oli muutaman sekunnin juttu. Tämä 10-piikki on minulle uusi pienuus ennätys, pituus vain 27mm. Aikaisempina vuosina hopearuutana on tullut aika nopeasti. Mutta tänä vuonna ongin pitkään ja hartaasti.. vain särkiä, missä on niemenmäen hopsut? Viikissä vähän sama juttu.

Allikkosalakat hoitu muutamassa sekunnissa. Mutta hopearuutana olikin hankalampi juttu. Ei auttanet muu kuin heittää wekeä lampeen ja mutterionki perään ja odottamaan.

Odotus palkittiin hopearuutanalla ja heti perään toinen vähän suurempi. Hopearuutanasta uusi ennätys 18 senttiä. Hopearuutanassa tuhraantui niin paljon aikaa että törö ja turpa jäi toiseen kertaan. Paluumatkalla poikkesin rutikassa.

Pikkasta piikkimonnia rupesi pienen odottelun jälkeen tulemaan. Ajattelin onkia vähän enemmän kaloja, josko siellä olisi isompaa. 8.s piikkimonni oli vähän suurempi 15 senttiä, minulle uus ennätys piikkimonnistakin. Onget reppuun ja koti matkalle..