Talven ensimmäinen pilkki

 Niin pamahti uusivuosi käyntiin ja vuosi bongaus lista on nollattu. Tämän talven ensimmäinen pilkkireissu suuntautui iso-jurvolle. Tästä voi saada pilkillä ahventa särkeä kiiskeä siikaa ja kuoretta. Jäätä on 8 senttiä, joka kestää jalkamiehen mukavasti. Kaikuluotain on välivedessä uivia kuoreita varten.

Ensimmäinen tärppi tuli pohjasta, ja niin kiiskestä tuli ensimmäinen pinna tälle vuodelle. Vähän myöhemmin ahvenesta toinen pinna. Tänään ahven oli huonolla syönnillä, 4 tunnin reissulla tuli vain 3 ahventa. Ensimmäisessä syvänteessä kyllä näkyi kaloja mutta ei tullut tärppiä niin mars mars kilometri toiselle syvänteelle.

Siinä on tapsipilkki laskettu väli-vedessä olevaan parveen ja ootellaan tärppiä. Kuoreen tärppi tulee heti jos on tullakseen, niin nytkin. Ja niin nostelin kuoreesta kolmannen pinnan tälle vuodelle.

Jes jes jes.. Kaverin kanssa soiteltiin että parin päivän kuluttua hauki-pilkille..

Joulu hauki

3 kuukautta aikaisemmasta jutusta.. syksy meni ilman bongauksia. Kalalla kyllä tuli käytyä, uisteella tuli haukia ja pilkillä ahvenia. Bongaus vuosihan meni ihan mukavasti 3 uutta elämänpinnaa nostaa eelikset 37, järvikaloina ihan mukavasti. Vastaavasti pari kalaa jäi saamatta. Ankeriaalle varmaankin etsittävä uusi paikka. Kirjoeväsimppu paikka edelleen odottaa löytymistä. Muikku pilkillä kävin muutaman kerran, tärppeja sieltä tuli mutta kalat pääsi ylös kelatessa irti, ensi kesänä sitten ..

Joulu on reilun viikon päästä..  ja uurainen odottaa vielä jäätymistä. Aikaisempina vuosina on tähän aikaan käyty pilkillä täyttä päätä. Kalakaveri Timolla oli jo vene käännetty nurin päin. Mutta äkkiäkös vene kahdelta mieheltä kääntyy oikenpäin ja honda perään puksuttamaan.

Ensin kierrellään uuraisella vähän syvempiä vesiä, ilman tulosta. sitten siiman päähän rapalan x-rapit ja ruohikon reunoja vetelemään ja tärppejäkin rupee tulemaan.

Timolla on kotikenttä etu ja sai 3 haukea ja minun oli tyytyminen kahteen. Suola hauki kokoa sanoi Timo. Näköjään haukea voi laittaa monella tavalla. Fileistä leikataan sentin suikaleita. Laitetaan purkkiin, lisätään suolaa sokeria kalamausteita yms. aineita ja annetaan muhia muutama päivä ja syödään hyvällä ruokahalulla pois..
Näin joulu alla kannattaa olla kiltti ja kirjoittaa pukille kirje ja toivoa lohi virveliä, sille olisi ensi vuonna käyttöä.

Harjus reissu torniojoelle.

Kalakaveri Timolla on vuosien kokemus harjuksen kalastuksesta torniojoen kattilakoskesta  virvelillä, perholla ja heittokoholla. Onneksi en lyönyt vetoa tuleeko kala eka heitolla, olisin nimittäin hävinnyt sen vedon.

Itsellä meni ensimmäiseen harjukseen tunnin verran, ja sitten kun pääsin juonesta kiinni harjus pinna tuli montakynnentä kertaa. Tähän aikaan oli lohen kalastus kielletty, eikä Timolla ole lohen kalastuksesta mitään kokemusta niin keskityttiin uittamaan pikkasia harriperhoja.

Harriperhoihin tärppäsi muutakin kalaa, mm. 2 siikaa ja 2 lohen poikasta. Näin pikkasen lohen ja taimenen tunnistaminen on vaikeaa, niin annetaanpa lohi pinna olla. Yhtenä iltana kävin kirjoeväsimppua  rannassa lampulla katsomassa ja kalojakin näkyi. Ensin tuli vastaan kivennuoliainen ja sitten mutu parvi ja kolme seuraavaa kalaa oli varmaankin lohenpoikasia. Sitten kun näin sammakon rupes makuupussi kiinnostamaan enemmän. Näin vielä komeat revontulet mökille kävellessä.

Olipa mukava viettää laatuaikaa muutama päivä näin kauniissa ja karuissa maisemissa. Ensi kesän reissulle on jo mielessä jotain uutta kokeiltavaa..

Kirjoeväsimppua etsimässä

 Kun katselee kirjoeväsimpun esiintymin paikkoja, niissä mainitaan virmasvesi. Olen parina aikaisempana vuonna käynyt sitä etsimässä mm. lintuniemen rannoilta. Lintuniemi on pitkä ja kapea tässä kohtaa vain pari metriä leveä, molemmilta rannoilta on löytynyt kivisimppua ja kivennuoliaita. Nytkin oli rantakivikossa muutama simppu ja nuoliainen. Kiviä kun nostelee varovasti saa kalat näkyviin ja lirkkiä suun eteen, mutta ei siitä mitään tullut, tuulen takia vesi velloo eestaa ja kalat ottaa ritolat. Kävin järven toisella rannalla missä ei tuullut kolme paikkaa katsomassa mutta niissä oli ruohikko rantaa ja niillähän ei simput viihdy. Kokemustahan tästä tuli mukavasti, eihän kalastuksessa kaikki voi onnistua.

Viikkoa aikaisemmin kävin harjoitus lirkillä omassa lähirannassa, keiteleen suolahden satamassa, jonne on matkaa 200 metriä, siinäkin on simppua ja nuoliasta. Tällä kertaa kaksi ensimmäitä kivisimppua putosi takaisin, ja vasta kolmannen sain kuvattavaksi, kivennuoliaisia ei tällä kertaa näkynyt.

Koska kivenuoliainen jäi virmasvedestä saamatta, täyty tehdä uusi reissu. Summasesta tiedän paikan jossa niitä on metrin välein. Nuljake sopii näitten niemeksi oikeen hyvin, aina kun laittoi syötin kalan eteen häippäs toiseen paikkaan, en ole aikaisemmin näin varovaisia nuljuja  nähnyt. Tais olla kahdeksan kala joka pitkän odottelun ja maanittelun jälkeen tärppäsi.

Vuosipinna mutu ja näätälampi äänekosken ja saarijärven rajamailla. Lammessa on vain mutuja ja sellasen saaminen ei tuota suurempia vaikeuksia. Onki veteen ja mudut suorastaan kilpailevat kuka ehtii ensiksi tärpätä.  Ainut jännittävä juttu on kuinka suuren saa. Tällä kertaa suurin oli 10,8 senttiä.

Turpakin tuli

Turpaa onkina keravanjoen havukosken maisemissa. Ensimmäisellä yrittämällä tuli särkiä ja salakoita, mutta paikka vaikutti sellaiselta missä vois turpaakin olla. Kävin ostamassa onkitukusta turpa mäskiä ja rupesin leipomaan mäskipalleroita ja heitelin mäskipedin sopivaan kohtaan. Mäskillä oli positiinen vaikutus, särkiä tuli ja salakat hyppi välillä ilmassa, varmaankin joku petokala ajeli niitä takaa tai iso turpa. Sitten onkea vedettiin rajusti sivuun mutta voi harmi kala pääsi irti. Vaihdoin onkeen isomman koukun ja seuraava kala pysyikin kiinni, ei mikään iso kala mutta turpa kuitenkin. ai ai että tekee gutaa saada turpaa ensimmäistä kertaa.

Viikinpuistolammikolla onki veteen ja heti rupee koho hypyttämään ja sukeltaa. Samantien vetisen hopearuutanan laiturille. Tämä taisi olla nopein bongaus mitä on minulle tullut.

Piikkimonnia oli tarkoitus onkia eräästä toisesta järvestä mutta yksitystiellä ollut puomi teetätti u-käännöksen ja joutui menemään varapaikkaan. Rutikka on ollut varma paikka onkia piikkimonni. Nytkin ongin ensimmäisestä paikasta muutaman piikkimonnin. Yksi kaloista oli vaaleampi kuin muut, puuttuisikohan siitä musta väri, vai mikä kummajainen lienee..
Verkkomiehet puhuvat hirveistä muikku saaliista, joutuuko tässä lähtemään muikku pilkille..

Kalle karppi ja toutsi toutain

Huomasin että tuoli on hyvä varuste karppi-ongella. Tämän kallen tärppiin meni 7 tuntia ja 15 minuuttia. Onneksi siinä oli muutakin touhua kuin kohon tuijottelu. 15 suutaria suurin 37 cm piti yllä hyvää onkimis virettä. Onneksi siinä vieressä kävi yksi kilpaonkija kokeilemassa uutta parttionkeaan ja näytös tyyliin vetäisi karpin aika nopeasti. Hän kertoikin hyviä vihjeitä karpin ongintaan. Sitten lähti lämmittämään saunaa ja sanoi laittaneensa karppimärkiä kyseiseen kohtaan. Minä tein taktisen paikan vaihdon ja muutaman suutarin jälkeen pääsin haaviamaan karpin. Koukku pois suusta ja valokuvan jälkeen takas kasvamaan. Eikö olekkin hieno kala vaikkei iso olekkaan..

Parina yönä kävin ankerias-ongella ja ankeriaan suhteen homma meni yö-maisemien kahtomiseksi. 5 kuhaa piti huolen että alku-illan aikaan oli vähän touhua, suurin kuha oli 1,8 kiloa. Tuli siinä mieleen että oliko liian valoisaa. Molemmat yöt oli ihan pilvettömiä ja kahden aikaan ei ollut vielä täysin pimeää. Ankeriaassa on vielä opettelua.

Päivän lupa lempäälänkoskille ja tarkoitus paikata keväinen toutain pummi. Päivään sopii auringon paistetta ja vesi sadetta. Laavulla puhuivat että kaikki kalat ovat huonolla syönnillä, eipä vaikuta hyvälle, mutta vasta rannalla näkyi komeita toutaimen loiskauksia. Eipä muuta virvelin kampi pyörimään ja ottipaikkoja läpi käymään. Muut kalat piti mukavaa toutain jännitystä päällä. Ensiksi kirjolohi ja heti perään taimen. Taimenella oli hyvät vetohalut ja komeita loikkia keskellä koskea ja lopulta sain rantaan mitattavaksi, 54 sm. Aurinko paistoi kun ensimmäinen toutain täräytti. Olisko tämä toutonen kun painoakin oli vain 2 kiloa. Loppuajasta rupesi satamaan vettä ja ajattelin heitellä paikat läpi kokeilu mielessä. Toinenkin toutonen tärppäsi painoa noin 1,5 kiloa. Herralankoski on mukava paikka kalastaa, kalaa on monipuolisesti ja mikä parasta laavulla tarjottiin nokipannukahvit ja kerrottiin hyviä kalajuttuja..

Suutari ongella.

Pika visiitti pirkanmaalle perheen kanssa.  Menomatkalla karppimäskiä erääseen järveen ja tulomatkalla tunnin verran onkimista. Saalistakin tuli.  ei karppia vaan suutari. Onko suutari vallannut minun karppipaikan kun niitä tuli 5 kappaletta tässä suurin 47 senttinen. Mukavasti jutistaa tavallisssa ongessa.

Ruutana on sellainen kala että se täytyy käydä vartta vasten onkimassa. Tiedän yhden pienen lampareen lähellä konnevettä missä niitä on. Kaikki yhtä pieniä ja nälkäisiä.. Vielä odotellaan karppi-ankerias reissua pari viikkoa..